Tämä jääköön pääsääntöisesti kuvagalleriaksi. Kuviin liittyvät tekstit julkaisen toisessa blogissani: http://johanna8444.skyrock.com/

Eilen avattiin ensimmäinen tehdas, huristeltiin ensimmäisellä autolla, ammuttiin ensimmäisellä ydinaseella...

Tänään heräsi uinuva peto, ei kestänyt nahkansa, enää yhtään tikkua

Järisee maa, Sortuu vuoret, Lunta sataa, Aurinko polttaa, Joet tulvivat, Jäätiköt sulavat, Meret kuolevat, Luonnon suojelualueille rakennetaan ydinvoimaloita ja laskettelukeskuksia (luonnon nimessä, imetään paskaa), Metsät kaadetaan, Pellot pilataan, Ilma pilataan, sitten tapellaan...

että kenen vika se on?

Tytön ystävä ojentaa tuntemattomalle miehelle valokuvakansion, jossa on kuvia lapsista leikkimässä. Ystävä kertoo niiden olevan hänen ystävänsä lapsia. Mies selailee kuvakansiota. Tyttö epäilee ystävänsä olevan ihastunut tähän mieheen ja on hieman ärsyyntynyt ystävän valheesta.

Mies huomioi kaikissa kuvissa esiintyvän kellon ja päättelee tytön ystävän valehtelevan. "Nämä taitavat kuitenkin olla sinun lapsiasi" ja viittaa kelloihin. Tytön ystävä häipyy häpeillen unesta.

Tyttö halaa miestä ja kehuu "Juuri tuosta tykkään sussa, kun näet asioita". He eivät tunne toisiaan mistään aiemmin.

Yhtäkkiä tyttö muistaa myös hänellä olevan lapsen. "Minullakin on lapsi" Hän virkkaa nopeasti ja jatkaa "Mutta hän on entisellä miehelläni". Mies ei juurikaan reagoi tietoon millään tavalla.

He jatkavat matkaansa ja mies yrittää virittää keskustelua, mutta tyttö on omissa ajatuksissaan. Hän ei ymmärrä, miksi ei ollenkaan muista milloin hänen lapsensa on syntynyt tai edes synnytystä. Mies matkaa pois unesta.

Kotona tyttö keskustelee oman miehensä kanssa asiasta ja miehellä ei ole mitään sitä vastaan, että tyttö ottaisi yhteyttä entiseen mieheensä. Tyttöä pelottaa ja hän kokee olevansa todella hämillään.

Tyttö soittaa ja puheluun vastaa tuttu ääni "Vihdoinkin!". Tyttö kysyy ääneltä, olisiko hänen mahdollista tavata lapsensa. Hän ei kehtaa kysyä lapsen ikää. Ääni sanoo, että saa tietenkin ja että hän voi tuoda lapsen käymään.
Tyttö kysyy myös, että onkohan hänen lapsensa vihainen hänelle. Ääni virkkaa, että "Ei, ei ole".

Myöhemmin tyttö soittaa uudestaan ja mies jo ehdottaa, että lapsi jäisi hänen luokseen asumaan. Tyttö takeltelee, koska oli ajatellut kysyä sitä itse. Hän miettii, että onkohan lapsessa jotakin vikaa. Onkohan lapsi liian villi tai tottelematon?

Entinen mies tuo tytön lapsen ja yhden omistaan, siis kaksi pientä tyttöä. Tyttö on tästä kummissaan, mutta ottaa hymyillen vastaan myös miehen toisen tytön. Tyttö kuitenkin näkee enemmän vain omansa ja ihailee tätä. Hänen lapsensa on rauhallinen, fiksu ja kohtelias, eikä arastele äitinsä edessä. Tyttö nostaa jopa lapsensa syliin hetkeksi ja huomioi tämän olevan hyvin kevyt.

He viettävät ensin aikaa ulkona, käyvät kävelyllä metsässä ja menevät sitten Tytön kotiin. Ovelta tyttö huomioi jälleen lapsen, joka ei ole hänen omansa ja kokee jopa pientä ärsytystä, mutta hymyilee jälleen ja toivottaa lapsen tervetulleeksi taloonsa.

Tytön lapsi istahtaa nojatuoliin ja talo täyttyy ihmisistä. Lapsi huomioi ovella soittavan Pelle Miljoonan ja kysyy äidiltään "Onko tuolla Pelle Miljoona". Tyttö hymyilee selvästi mielissään kysymyksesta ja myöntää sen olevan Pelle. Tyttö kysyy lapseeltaan haluaisiko tämä tavata pellen, lapsi sanoo "Hänen edessäänhän pyörtyy". Tyttöä huvittaa lapsen kommentti ja hän kehottaa lasta laulamaan pellen kanssa.

Lapsi kertoo vieraalle talossa, että hän on tytön lapsi ja hänen siskonsa äiti on hänen isänsä nainen.